Suomen vesivarat

Ilmastollisesti Suomi sijaitsee merellisen ja mantereisen ilmaston välialueella ja kuuluu suurimmaksi osaksi pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen. Golf-virran ja Itämeren vaikutuksesta Suomen ilmasto on monissa suhteissa suotuisampi kuin useimpien muiden 60. ja 70. leveyspiirien välissä sijaitsevien alueiden.

Suomen alueelle on kaudella 1961-1990 satanut vettä vuosittain keskimäärin 660 mm, siitä on haihtunut 341 mm, valunut meriin ja valtakunnanrajan yli 318 mm. Vesivarastot ovat kasvaneet kaudella 1 mm verran. Mainittu 318 mm/vuosi valunta vastaa keskimääräistä virtaamaa 3 400 m³/s.

Suomen vesivaroista, joilla tässä tarkoitetaan tietyllä hetkellä käytettävissä olevaa pinta- ja pohjaveden kokonaismäärää, on käytettävissä melko hyvät tiedot. Veden kiertokulun tärkeimpiä osa-alueita: sadantaa ja valuntaa (virtaama) alettiin meillä mitata jo viime vuosisadan puolella. Tietoa pohjavedestä sekä haihdunnasta alettiin selvittää tehokkaasti vasta 1970-luvulla.

Suomi kuuluu ns. kosteaan vyöhykkeeseen ja vesistöissä virtaa yleensä aina vettä. Meille tyypillinen piirre on vesistöjen, järvien ja jokien runsaus. Eri vuosina vesitilanne on kuitenkin erilainen. Vuodensisäistä vesivarojen vaihtelua pitää yllä ennen kaikkea talvi, jolloin sade kertyy lumipeitteeseen ja toisaalta kesä, jolloin suuri osa sadevedestä haihtuu.

Vedet ovat maan eteläosissa vähimmillään alkusyksystä, pohjoisessa lopputalvesta. Talvien kehittyminen sateisempaan suuntaan on lisännyt talviajan virtaamia ja vedenkorkeuksia rannikkoalueilla ja lumipeitettä idässä ja pohjoisessa.

Suomessa on n. 56 000 yli hehtaarin suuruista järveä, joiden tietoja on koottu järvirekisteriin. Järvissä on rantaviivaa 130 000 km. Jokien yhteiseksi pituudeksi on arvioitu 20 000 km. 

Yli 200 km ² suuruisia päävesistöalueita on luetteloitu 74. Vesistöalueista valmistui 1993 numeerinen vesistöaluerekisteri. Tällä hetkellä ympäristöhallinnossa on käynnissä valtakunnallisen valuma-aluejaon uudistamiseen tähtäävä projekti, jonka lopputuloksena muutaman vuoden sisällä pitäisi syntyä nykyistä huomattavasti tiheämpi valuma-aluejako.