Kesä (no 7-8) 1939
Pohjolan Poikakoti
Pohjolan Poikakoti ei toimi ainoastaan Oulussa, vaan myös Lapin ja Uudenmaan lääneissä. Kun Poikakoti vuonna 1910 otti koevuodeksi nuoren diakonin, joka sittemmin työskenteli nuorten poikien kanssa, alkoi lastensuojelutyö hiljalleen harjaantua. Tämän diakonin tehtävä oli ”kasvavan nuorison elämän valvominen kaduilla ja kujilla”.
Laitosnuoret ohjattiin työntekoon, mikä vaikutti suotuisasti kasvavien poikien käytökseen. He saivat työkokemusta ja tienasivat omaa rahaa. Kasvatustyö kuitenkin kärsi siitä että yhdistyksellä ei ollut mitään omaa varsinaista huoneistoa työlleen.
Omat tilat
Tästä kuitenkin ryhdyttiin pian toimeen, ja kohta saatiin hankittua ensimmäiset laitokset, joihin mahtui kymmenkunta nuorta poikaa. Laitoksissa pyrittiin opettamaan pojille työn ja tekemisen iloa työllistämättä kuitenkaan poikia liikaa. Laitoselämän piti pystyä olemaan nuorille myös kodikasta ja lämmintä.
Pysyviin tuloksiin pääseminen tosin edellyttää jälkihuoltoa, ja tähän on suhtauduttava tosissaan, jotta nuorille voidaan taata valoisampi tulevaisuus.
Pohjolan Poikakoti (nyk. Pohjolakoti) perustettiin 1915. Koulukoti- ja perhekuntoutuskeskus Pohjolakodin koulukotipalvelujen kohderyhmänä ovat huostaanotetut ja avohuollon tukitoimena sijaishuoltoon tulevat 12–18-vuotiaat lapset ja nuoret, heidän perheensä sekä päihde- ja mielenterveysongelmista kärsivät lapsiperheet. Kodin taustajärjestö Nuorten Ystävät ry. on Lastensuojelun Keskusliiton jäsenjärjestö.
__________________________________________________________
Kesäkokous 1939
Suomen Lastensuojelun ja Nuorisohuollon Keskusliiton kesäkokousta vietettiin Oulussa kesäkuun 25. päivänä jatkuen kaksi päivää.
Ohjelmistoon kuului musiikkia, puheita ja luentoja sekä käynti kirkossa ja kiertomatka Oulussa. Vieraat pääsivät tutustumaan paikallisiin lastentaloihin ja muihin nuorten hoitopaikkoihin. Kesäkokous päättyi kolmantena päivänä isänmaan virteen.
__________________________________________________________
Mieron tieltä
Tääll’ elämässä valot, varjot vaihtuu,
on vuoroin päivä, vuoroin pitkä yö.
Kun syvin murhe hetkiseksi haihtuu,
jo uusi epätoivon aalto lyö.
Ken mittais’ elon kärsimysten summan,
ken määritellä voisi vaivat maan,
ken poies pyyhkiellä murheen tumman,
vain taivaan Luoja kaikkeudessaan.
Ah, syntyneenä eri tähtein alla,
käy valoon toisen, varjoon toisen tie.
Yks’ suojatonna harhaa maailmalla,
vaikk’ kyllin hyvä kodinonneen lie.
Mutt’ kohtaloiden kylmyys elämäänsä
jo syntymässä orvon osan toi,
hän katkeruuden sulkee sisimpäänsä,
myös kaiken kauniin, josta unelmoi.
Ei koskaan kotilieden lämpimässä
hän lohdutella saanut sydäntään,
ei koskaan povessansa kärsivässä
voi toivonkukat nousta elämään.
Vain kylmät tuulet soivat mierontiellä
ja vilu tunkee rintaan tuskaiseen.
Saa orpo monen karvaan palan niellä,
kun elon okaat pistää sydämmeen.
***
Ken ain’ on täällä katsellut
vain kodin kynnyspuulta
ei orvon osaa tunne hän,
ei mieron kylmää tuulta.
On koti armas sille, ken
sen omaa kautta elon,
mutt’ orporaukan elämään
viel’ armaamman sois’ helon.
Hän, orpo, tuntee tunnossaan
ja pohjimmalla poven,
kuink’ ihanaa yks’ avaus
ois’ oman kodin oven.
Kuink’ kultainen ja lämmin ois’
ah, kotilieden loimu
ja levon, rauhan rakkahan
sois’ äidinhelman poimu.
Hän elää mielikuvissaan
ja kaihojensa mailla,
hän, joka ensi päivästään
on ollut suojaa vailla,
hän, jolle osa armoton
jo syntymässä suotiin
ja hyvä, kaunis elämä
vain murheentieksi luotiin.
***
On suurta hyvyys, rakkaus
ja puhdas sydän, kellä
nuo aartehet on omistaa
ja mieli lämmin, hellä,
hän tietää, mit’ on kärsimys
ja nöyrtyminen vaivaan,
hän tietää, että toisin ois’
myös tahto itse taivaan.
Ah, hyvät sielut, ymmärtää
te koditonta voitte,
tien tasaisemman, valkeemman
te orvon käydä loitte.
Ken kodin sai ja turvan sen,
mink’ kerran sääsi Luoja,
hän tietää kuinka kallis on
tuo koti, onnen suoja.
Te suojelijat orpojen,
työmuodon saitte jalon,
se työnne heelmää kantakoon
ja tuokoon yöhön valon.
Niin paljon, paljon vieläkin
on tuskaa maailmalla,
niin moni orpo lohduton
käy mierontaakan alla.
Mutt’ toivomielin seesteisin
ken katsoo vastaisuuteen,
hän konsaan työssään väsy ei,
vaan luottaa päivään uuteen.
Hän joka hetki huojentaa
voi taakka kärsineiden,
ja valon yöhön kirkastaa
ja yli tummain teiden.
Suomen lastensuojelun ja nuorisohuollon Keskusliiton kesäkokouksessa Oulussa
25.–27. päivinä kesäkuuta 1939 lausuttiin tämä A. V. Kylmäsen kirjoittama runo.
__________________________________________________________
Nuorisorikollisuudesta
Tutkiessaan nuorisorikollisuutta pääkaupunkiseudulla Kaarlo Helasvuo kertoo havainneensa, että ryhmissä vaihtuvat alituisesti sekä jäsenet että jäsenten asema. Yleensä tilapäisestä johtajuudesta nauttivat sellaiset henkilöt jotka ”jokin intellektuaalisen tai luonteen omaisuutensa vuoksi saavuttavat vaikutusvaltaa tovereihinsa”. Esimerkkejä ovat suurempi itsevarmuus, erikoistaito tai aikaisempi kokemus rikollisuudesta.
”Tällainen pääkaupunkimme poikien ryhmärikollisuuden ylimalkainen tarkkailu näyttää antavan sen ohjeen, ettei päästä pitkälle nuorisorikollisuuden ehkäisyssä, jos tavattaessa poikien tehneen ryhmässä rikoksia yritetään kustakin ryhmästä etsiä ’johtajaa’, ’rikoskoplan johtajaa’. Tuntuuhan nim. luontevalta ajatukselta, että rikollisuuden ehkäisyn kannalta on tärkeää panna johtajat kiinni, vaikka muut sitten saisivatkin olla omassa rauhassaan. Näin ei asianlaita ole, sillä tavallisesti ei tällaista johtajaa varsinaisesti ole olemassa.”
Sen sijaan, että ryhmistä rikostutkinnassa etsittäisiin tällaista johtajahenkilöä, olisi suotavampaa yrittää seurata yksilöiden toimintaa eri rikosryhmissä. Tarkkailujen perusteella valittaisiin joukoista ne, jotka eniten vaikuttavat ryhmän taipumuksiin suunnata toimintansa rikoksiin. Yhtä tärkeää ja helpompaa olisi myös poimia ryhmistä ne henkilöt, jotka eivät vaikuta kielteisesti muun ryhmän jäseniin.
__________________________________________________________
Lastenkodin johtajattarien lomakurssit
Tampereella on Varalan Liikuntakasvatusopistossa pidetty lomakurssit. Ohjelmaan sisältyi mm.
· lapsivoimistelua
· leikkejä
· urheilua
· tutustumisretkeilyjä Tampereen lastenkoteihin, leikkikentille jne.
Varalan opisto sijaitsee Pyhäjärven rannalla, jossa kesänvietto kauniissa luonossa maistuu.
__________________________________________________________
Lasten pahoinpitelystä
Lasten pahoinpitelemisen ehkäisy on yksi lastensuojelutyön tärkeistä tehtävistä. Jopa Suomen valistuneessa yhteiskunnassa tämä ilmiö ei ole vielä kadonnut, ja Margit Törnudd pitää sitä, paitsi yksityisenä ilmiönä kodeissa myös yhteiskunnallisena pahana. Kuritusta ja ruumiillista rankaisua hän ei kuitenkaan tuomitse pahoinpitelyksi.
Kodista erottamisen ei kuitenkaan tulisi olla välttämätön toimenpide, vaan lapsien ja vanhempien suhteita pitää pyrkiä parantamaan – mikäli se vielä on mahdollista.
Siksi pahoinpitelytapauksien selvittämisessä onkin erityisen tärkeää vanhempien tunteminen.
Lasten pahoinpitelyyn on monia, joskus vain tilapäisiä syitä, jotka johtuvat yleensä jostain hetkellisestä järkytyksestä. Toisinaan esiintyy myös jatkuvaa pahoinpitelyä, johon myös löytyy omat syynsä:
”Kysymykseen, millaisessa ympäristössä pahoinpitelyä eniten esiintyy, voi vastata: että enimmäkseen sellaisissa kodeissa, joissa koko henki jostain ulkonaisesta syystä – kuten alkoholinkäytön, taloudellisen kurjuuden tai vanhempien epäsovun takia – on raaistunut, toiseksi kodeissa, joissa on aviottomia lapsia tai kasvattilapsia, joilla ei varhaisimmasta lapsuudestaan lähtien ole ollut mahdollisuutta saavuttaa vanhempien kiintymystä.”
”Useimmitenhan pahoinpitelyn uhreiksi joutuvat juuri vähemmän kyvykkäät lapset, jotka joko älyllisen vajavaisuutensa tai hillittömän olemuksensa takia eivät kykene täyttämään sitä, mitä heiltä odotetaan.”
Tärkeintä olisi kuitenkin mahdollisimman nopeasti puuttua lasten pahoinpitelyä koskeviin tapauksiin, jotta voitaisiin ryhtyä sitten tarpeellisiin toimenpiteisiin. Vaikka pahoinpitelystä voi usein olla vaikeaa päästä perille, koska lapset harvoin kantelevat vanhemmistaan, on kuitenkin olemassa niitä pieniä merkkejä, jotka viittaavat lapseen kohdistetusta väkivallasta.
FT Margit Törnudd tutki väitöskirjassaan (1956) huostaanottojen syitä, hoitomuotoja ja arvioi lasten tulevaa sosiaalista selviytymistä.
”Hän otti kantaa kansainvälisiin tutkimuksiin, jotka koskivat lasten terveydenhoitoa, lapsipsykiatriaa, psykoanalyysin soveltamismahdollisuuksia, sosiaalityön uusia virtauksia kuten case workia, ja arvioi niiden soveltuvuutta Suomen ja Helsingin oloihin. Ennen kaikkea hän loi kuvaa siitä, millaista olisi hyvä lastensuojelu, ” kirjoittaa J. P. Roos toimittamassaan Huostaanottokirjassa (2002).
Törnudd jäi eläkkeelle lastenhuoltotoimiston toimistopäällikön tehtävästä 60-luvun puolivälissä.
__________________________________________________________
Lastensuojelulukuja vuodelta 1937
· Suomessa oli kaikkiaan 601 huoltoyhdyskuntaa, joista runsaat 5 % kaupungissa ja loput maalla.
· Lastensuojelulapsia oli yli 32 000, heistä enemmistö poikia.
· Suurin osa lapsista hoidettiin yksityisissä perheissä.
· Laitoshoito oli kaupungeissa yleisempää kuin maalla.
· Lisäksi maassamme oli lähes 6000 köyhäinhoidollista lasta, jotka saivat vähintään 500mk kotiavustusta.
__________________________________________________________
Mitä olette tehneet yhdelle näistä pienimmistä…
Valitetaan usein, että on pahoja lapsia.
On kyllä ja on paljonkin, mutta se riippuu vallan itsestäsi. Metsä vastaa, niin kuin siihen huudetaan.
Totta kai, jos olet itse paha, on lapsikin paha. Ollessasi lapselle kova ja julma, herätät lapsessa pahan esille ja lapsiraukasta tulee yhä kovempi. Lapsi heijastaa kasvattajaansa.
Jokaisen aikuisen tehtävä on johtaa lapset hyvään kasvatukseen ja turvallisuuden tunteeseen, ja juuri ne pienimmät tarvitsevat sitä eniten välttyäkseen huonoille teille joutumista.
Jokaisessa ihmisessä on aina jotain hyvää, olkoon hän sitten kuinka paha tahansa. Kun joku välittää lapsesta, lapsikin ymmärtää sen ja tahtoo tulla yhä paremmaksi.
Täysin mallikelpoista kasvatusta ei kukaan kykene antamaan, mutta on tärkeää ymmärtää tehtävänsä tärkeys ja tehdä kaiken, minkä pystyy.
Nimimerkki Probleema-Aikuinen
__________________________________________________________
Kotimaan kuulumisia
Kahdeksas vuosi yhdistyksen toimintakaudessa jatkui entiseen malliin, lisäksi uusia jäseniä liittyi yhdistykseen kolme. Kymmenkunta kokousta on myös pidetty, ja vieraita vastaanotettu kolmesti.
__________________________________________________________
Lisää lapsia!
Nuoria pariskuntia tulisi rohkaista perustamaan perhe.
Viljo Rantasalo kuvailee väestökysymyksen ja väestöpolitiikan eroja seuraavasti:
”Väestökysymys on lyhyesti määriteltynä yhteensä kaikki ne kysymykset, jotka käsittelevät väestön määrää ja kuntoisuutta, väestöpolitiikka ne toimenpiteet, jotka tarkoittavat väestön lukumäärän lisäämistä ja sen kunnon kohottamista.”
Useampia lapsia
Suomessa syntyneisyys on vähentynyt ja perheet ovat yhä pienempiä. Kansamme kunto ja itseluottamus kaipaa kohotusta, jotta väestöluku pysyisi vakaana ja pystyisimme takaamaan kansalaisuutemme ja valkoisen rodun tulevaisuuden.
Nuoria pariskuntia tulisi rohkaista perustamaan perhettä, mieluiten useamman lapsen, jotta lapset voisivat oppia toisiltaan eivätkä kasvaisi hemmotelluiksi ja aroiksi. Tähän tulee kuitenkin valitettavan usein este, jonka ohitse on vaikea päästä:
Naimisiinmeno siirtyy
”Yhteiskunta tekee voitavansa, jotta eivät nuoret voisi mennä aikaisin naimisiin ja saada nuorena lapsia. Jokaisen on valmistuttava johonkin toimeen, mutta jos nainen on valmistautunut toimeen ja aikoo naimisiin, on hänen useinkin jätettävä toimensa, vaikka hän juuri silloin tarvitsisi sen tuottamat lisätulot. Seurauksena on, että uskallus häviää ja meno siirtyy eteenpäin.”
Väestöpolitiikassa tulee lastensuojelun tehtävä esiin lasten kuolleisuuden vähentämisessä sekä lasten fyysisen kunnon parantamisessa.
Jos lapset ovat terveitä ja eloisia, heillä on jo paremmat edellytykset tulevassa elämässään ja perheen hankinnassa kuin heikoilla tai sairailla lapsilla. Siksi olisi tärkeää panostaa lastensuojeluun, jota voisi entisestään parantaa lain ja valtion avustuksella.
Ylilääkäri Viljo Rantasalo toimi 13.12.1939 perustetun Pohjoismaiden Avun Suomen Keskuksen puheenjohtajana. Järjestön tarkoitus oli organisoida lastensiirtoja Ruotsiin.
Ruotsiin siirrettiin talvisodan aikana 12 000 suomalaista siirtolaista, joista 9 000 oli lapsia ja loput äitejä ja vanhuksia.24 Tanskaan siirrettiin 93 ja Norjaan 107 lasta.
__________________________________________________________
Lasten suojeluvalvonta
Bertel Nyberg käsittelee artikkelissaan lasten ja nuorten suojeluvalvontaa ja miksi se on Suomessa vielä varsin tuntematon toimenpide. Hän epäilee tietämättömyyden olevan syy suojeluvalvonnan harvinaisuuteen:
”Osaksi näyttää siltä, etteivät kaikki kunnalliset huoltoviranomaiset yhtä vähän kuin yksityiset työntekijätkään olisi oikein käsittäneet, mitä suojeluvalvonnalla tarkoitetaan. Osaksi näyttää tämän suojelumuodon toteuttaminen käytännössä kohdanneen siksi suuria vaikeuksia, ettei ole tehnyt mieli turvautua siihen. Mitään kursseja tai muita tilaisuuksia suojeluvalvojain opettamiseksi ei ole myöskään tietääkseni ole toimeenpantu.”
Suojeluvalvonta soveltuu niille lapsille, jotka jostain syystä kaipaavat tukea kasvatuksessaan. Syynä voi olla jokin lapseen liittyvä sairaus tai vamma, mutta suojeluvalvonnalla tuettaisiin myös niitä lapsia joiden perhe-olot eivät ole kohtuullisia esim. pahoinpitelyn tai vanhempien juoppouden takia.
Suojeluvalvojan tulisi tukea ja neuvoa vanhempia lapsensa kasvatuksessa. Täten lasta ei tarvitsisi erottaa perheestään ja tutusta ympäristöstä, mutta oloja voitaisiin sen sijaan parantaa. Nyberg kuvailee suojeluvalvontaa ”ehkäisevänä lastensuojelutyönä.”
Suojeluvalvonnan tulee olla vapaaehtoista ja työntekijöiden asianmukaisesti palkattuja. Lisäksi alaan tulisi hankkia pätevä koulutus, ja suojeluvalvojille tulisi olla mahdollista antaa muita lastenhoitoon liittyviä tehtäviä.
Bertel Nyberg (1882–1968) oli Pelastakaa lapset ry:n edeltäjän Koteja Kodittomille Lapsille -järjestön alkuvuosien suunnannäyttäjä. Hän toimi järjestön johdossa vuoteen 1955 saakka. Nyberg määritteli perhehoidon perusperiaatteita ja oli lastensuojeluopetuksen uranuurtajia maassamme. Hän toimi myös Suomen lastensuojelun ja nuorisohuollon Keskusliiton ensimmäisen hallituksen varapuheenjohtajana.
__________________________________________________________
Runolastensuojeluväelle
Laps’ Suomen on sun lähimpäs’,
häll’ ollos auttajana.
Ja rakasta kuin itseäs’
kuin käskee Herran sana.
Varjele kadun vaaroilta...
Katu on pahuus kavala!
Elämä lyhyt, usein on
vain virvatuli suolla. –
Pois torju kourat kohtalon,
kurjuutehen kuolla.
Suomen lasta yhtäkään
äl’ yöhön jätä yksinään!
Näin sanoo Herra sanassaan:
”Rakkaus on parh
ain,
se väkevin on voima maan
ja taivaan tähtitarhain...
Kell’ itsensä on lähinnä, –
ei tunne häntä ELÄMÄ!”
On Suomen kesän juhla nyt,
yö yötön Pohjolassa. –
Tie huoltoväen yhtynyt
”Valkeassa Kaupungissa.”
Lastensuojelu ja huolto nuorison
Isänmaassa nouskoon voittohon!
RAA
__________________________________________________________
Kirjallisuutta
Gunvor Fossum: Kesävieraita. Nuorten Sarja. 174 siv. Nuorten 10 mk:n romaani. W.S.O.Y.
Gunvor Fossumin uusi nuorisoromaani Kesävieraita kertoo vauhdikkaasti ja sukkelasti siitä, mikä muutos maalaistalon oloissa tapahtuu, kun siitä kesän ajaksi tehdään täysihoitola. Tyttö- ja poikakoteihin suositeltavaa lukemista.
Sverre S. Amundsen: Italialaispoika, langattoman keksijä. Suom. Väinö Jaakkola. 188 siv. W.S.O.Y. 20mk.
Norjalaisen kirjailijan teos kertoo elävästi ja mielenkiintoisesti italialaispojan Guglielmo Marconin elämästä ja työstä ja niistä suurista vaikeuksista, mitkä hänellä oli voitettavanaan, kunnes maailma vihdoin tunnusti hänen suurtyönsä. Kasvaville ja varttuneemmillekin pojille tulee kirja tuottamaan monta rattoisaa hetkeä.
__________________________________________________________
Uutta ulkomailta
Ruotsissa
on paraikaa suunnitteilla siirtoloiden järjestäminen lapsille muuhunkin vuoden aikaan kuin kesällä. Monen lapsen terveydentila on heikoin vuoden alussa tai myöhään syksyllä ja varsinkin alakoulua käyville lapsille ja tuberkuloottisista kodeista oleville olisivat tällaiset siirtolat erikoisen tärkeitä ja tarkoitustaan vastaavia.
Sopisiko meilläkin yrittää?
Kansainvälinen Lastenavun Yhdistys
(Assocation Internationale pour la Protection de l’Enfance, Brüssel) pitää 14. kongressinsa Roomassa 9.–14. lokakuuta 1939. Käsittelyn alaisiksi joutuvat seuraavat kysymykset:
· lääketieteellinen jaosto: ehkäisevät toimenpiteet tuberkuloottisia taipumuksia omaavissa lapsissa
· lainopillinen jaosto: hallinnollinen apu pahantapaisuuteen taipuville lapsille
· sosiaalinen jaosto: alaikäisten ammatin valinta maan yleistaloudelliseen tilaan nähden.
Kokoukset ovat 9.–11. lokakuuta ja 12.–14 p:nä järjestetään käyntejä ja retkeilyjä.
Ohjelmasta antaa lähempiä tietoja ja esittelyvihkoja lähettää Kansainvälisen Lastenavun yhdistyksen toimisto, Secrétariat Général os. Brüssel, 67, Avenue de la Toison d’Or.
Uusi kasvatusmenetelmä – nuorisoleirit
Sveitsissä yrittää yhdistys Pro Juventute toteuttaa suunnitelmaa, jonka tarkoituksena on, että jokainen terve 13–16-vuotias tyttö ja poika saa viettää vähintään viikon vuosittain nuorisoleirissä.
Leiriin kerätään n. 25 lasta, joita johtaa nuorekas, pidetty johtaja. Leiri vuokraa eristetyn, mutta silti sopivalla seudulla sijaitsevan maalaistalon ja huolehtii sitten itse koko taloudesta, myös ruuanlaitosta, leikeistä, urheilusta jne.
Tarkoituksena on oppia tuntemaan kotimaa oikein hyvin, ja ennen kaikkea yhteiselämä kasvattaa, ilot ja surut jaetaan, vastuuntunne itseään ja muita kohtaan astuu esiin. Ja lapsuusiällähän on se juuri opittava kokemusten avulla, jotta se sitten myöhemmin muodostuu elämänohjeeksi, jota ei epäröi seurata.