Viro

Viron pääkaupunki on Tallinna. Noin kolmasosa maan asukkaista elää Tallinnassa ja yhteensä 70 prosenttia kaupungeissa. Tallinnan jälkeen suurimpia kaupunkeja ovat yliopistokaupunki Tartto? (101 744 asukasta), teollisuuskaupunki Narva (73 295 asukasta) ja kesäpääkaupunki Pärnu? (50 966 asukasta). Muiden valtioiden pääkaupungeista Tallinnaa lähinnä on Helsinki: matkaa yli Suomenlahden tulee vain 85 kilometriä. Latvian? pääkaupunki Riika? on päivän automatkan päässä (307 km), Pietariinkaan? ei ole pitkä matka (395 km) ja Tukholmakin on melko lähellä (405 km).

Sijainti, ilmasto ja luonto

Viron pinta-ala on 45 000 neliökilometriä. Alueeltaan se on siis hiukan suurempi kuin esimerkiksi Alankomaat, Tanska tai Sveitsi?, mutta toisaalta pienempi kuin vaikkapa [Itä-Suomen lääni]?. Idästä? länteen? Virolla on leveyttä 350 kilometriä ja pohjoisesta etelä?än pituutta 240 kilometriä. Meren saaret muodostavat noin yhden kymmeneksen ja järvet 1/20 osan Viron pinta-alasta.

Viro sijaitsee samalla leveyspiirillä kuin Keski-Ruotsi ja Skotlannin? pohjoiskärki. Kesäkuukausien (kesäkuu-syyskuu) keskiläpötila on tavallisesti 15 - 18 °C, talvella 4 - 5 °C. Viron yli 1000 järveä täplittävät maaseutua. Pinnanmuodoiltaan Viro on melko tasainen. Korkein kohta on [Suur Munamägi]? Etelä-Virossa, 317 metriä meren pinnan yläpuolella. Taivas on Virossa pilvien peitossa noin puolet vuodesta. Merellisen ilmaston takia kumpuilevassa Etelä-Virossa sataa vuodessa noin 750 millimetriä. Kun seitsemän tuhatta jokea ja puroa kuljettaa sadevettä mereen, maasto on vetinen: suot ja erityyppiset puuta kasvavat rämeet kattavat yli viidenneksen Viron pinta-alasta. Maailmassa on suhteessa enemmän suomaata vain Suomessa. Erityyppiset metsät kattavat hiukan yli puolet Viron pinta-alasta. Suomaat ja aarniometsät edustavat luontotyyppejä, jotka ovat tuhoutuneet suuresta osasta Eurooppaa.

Historia

Suomalais-ugrilainen asutus levisi nykyisen Viron alueelle [3000 eaa]? ja sulautui alueella aiemmin asuneeseen väestöön. Keskiajalla saksalainen ritarikunta? valloitti Viron eteläosan ja Tanska pohjoisosan. Lopulta saksalaiset hallitsivat koko aluetta ja virolaiset elivät ankarassa maaorjuudessa?. 1500-luvun lopulla Ruotsi valloitti Pohjois-Viron ja Puola Etelä-Viron.

Venäjä valloitti Viron Ruotsilta 1700-luvun Suuressa Pohjan sodassa. Kansallinen herääminen Virossa alkoi 1800-luvun puolivälissä, kun maaorjuus lakkautettiin. Jo Ruotsin vallan aikana oli perustettu mm. Tarton? yliopisto. 1800-luvun lopulla Venäjä yritti tukahduttaa vaaralliseksi kokemaansa kansallisuusaatetta. Venäläistämisohjelman aikana vironkielisiä sanomalehtiä ja kouluja lakkautettiin ja Tarton yliopistossa venäjästä tuli ainoa opetuskieli. Itsenäiseksi Viro pääsi julistautumaan 24. helmikuuta 1918 Venäjän luhistuttua [ensimmäisessä maailmansodassa]?.

Itsenäistymisvuonna Saksan armeija miehitti vielä Viroa. Saksalaisten vetäydyttyä hyökkäsi puna-armeija? maahan. Hyökkäystä seurasi yli vuoden mittainen Viron vapaussota. Puna-armeija lyötiin kuitenkin takaisin. Vuonna 1920 solmittiin Tarton rauha ja Neuvosto-Venäjä tunnusti Viron itsenäisyyden. Virolaisen kulttuurin ja talouden perusta luotiin seuraavina vuosikymmeninä. Maahan järjestettiin tehokas vironkielinen alkeisopetus ja Tarton yliopisto muutettiin vironkieliseksi.

Toisen maailmansodan alkaessa 1939 myönteinen kehitys katkesi, ja elokuussa 1940 Virosta tuli osa neuvostokansoja. Neuvostoliittolaistaminen oli tauolla kolme vuotta Saksan vallattua jälleen Baltian kesällä 1941. Puna-armeija sai Viron haltuunsa uudelleen syksyllä 1944. Kymmeniä tuhansia virolaisia karkotettiin Siperiaan? 1940-luvun lopulla ja maatilat muutettiin kollektiiveiksi. 1950-luvulla Viron kulttuurielämä alkoi vilkastua. Viro sai itsenäisyytensä takaisin kuitenkin lopulta vasta elokuussa 1991, kun Neuvostoliitto oli lopullisesti luhistunut.

Poliittinen järjestelmä

Viro itsenäistyi 24. helmikuuta 1918 ja valtiosta tehtiin tasavalta. Vuoden 1920 perustuslaki on tuon ajan demokraattisimpia maailmassa. Parlamentti valitsi valtionpäämiehen (riigivanem), joka johti hallitusta ja hoiti myös presidentin tehtävät. Neuvostomiehityksen jälkeen Viron tasavalta uudelleenitsenäistyi laulavassa vallankumouksessa 20. elokuuta 1991.

Viron kansalaiset valitsevat 101-paikkaisen parlamentin (Riigikogu) joka neljäs vuosi. Parlamentti valitsee presidentin, jonka virkakausi kestää viisi vuotta. Sama henkilö voidaan valita presidentiksi vain kahdeksi kaudeksi peräkkäin. Presidentti on myös Viron puolustusvoimien ylipäälikkö.

Parlamenttivaaleissa puolueen on koottava vähintään viisi prosenttia äänistä saadakseen edustajia parlamenttiin. Heti uudelleenitsenäistymisen jälkeisinä vuosina Viron puoluekartta oli kirjava: kymmenkunta puoluetta edusti vajaata puoltatoista miljoonaa ihmistä. Nyt puolueita on 6 - 7. Paikallisvaaleissa saavat äänestää kaikki 18 vuotta täyttäneet asukkaat.

Presidenttinä toimii [Arnold Rüütel]? ja pääministeri on [Johan Parts]? (Res Publica).

Talous

Viro on omavarainen sähköntuotannon suhteen ja sähköä riittää vientiinkin. Palavaa kiveä louhitaan Koillis-Virossa ja käytetään paikallisissa voimalaitoksissa. Vaihtoehtoisia energiantuotantomuotoja kuten tuulivoimaa, vesivoimaa ja turpeen käyttöä on tutkittu paljon viime vuosina. Turve on yksi Viron tärkeimpiä luonnonvaroja - ja onneksi se on uudistuva luonnonvara.

Koska Virossa ei ole paljoa mineraalivaroja, sen talous perustuu pitkälti kevyeen teollisuuteen ja palveluihin, ts. turismiin, kauppaan ja pankkitoimintaan. Viro sijaitsee idän ja lännen välisen vilkkaan kauppareitin varrella ja maassa on aina ollut hyviä satamia; transitoliikenteellä ja ulkomaankaupalla onkin yhä kasvava merkitys Viron taloudelle.

Viron valuutta, kruunu, on sidottu euroon suhteessa 1 EUR = 15,6466 EEK (aikaisemmin Saksan markkaan). Viron pankkisektorista lähes 90 prosenttia on nykyisin ulkomaisen pääoman omistuksessa. Viime vuosina myös informaatioteknologia on kehittynyt nopeasti.

Teollisuuden tärkeimpiä alueita ovat pääkaupunki Tallinna, sitä ympäröivät alueet ja sekä Koillis-Viro. Suurimmat työnantajat ovat paperi-, puutavara- ja tekstiiliteollisuudessa. Yksi kymmenestä virolaisesta ansaitsee elantonsa maataloudella, kalastuksella ja metsänhoidolla. Muuttuva mailma pakottaa ihmiset etsimään muita elinkeinoja perinteisen karjanhoidon ja viljankasvatuksen ohelle. Oheiselinkeinoja maaseudulla ovat mm. rapsin kasvatus rapsiöljyn tuotantoon, mansikanviljely ja maatilamatkailu.

Ruokaostoksilla virolaiset yleensä suosivat kotimaisia tuotteita hyvän maun, edullisen hinnan ja suhteellisen vähäisten lisäainemäärien takia. Viro vie ulkomaille erilaisia kojeita, sähköteknisiä laitteita ja niiden osia sekä moottoriajoneuvojen turvavarusteita. Pieni- ja keskisuuri teollisuus ovat vallitsevia.

Ihmiset

Etniset virolaiset muodostavat maan väestöstä 65,2 %. Muita suuria etnisiä ryhmiä ovat venäläiset, ukrainalaiset, valkovenäläiset ja suomalaiset. Etnisesti ja kielellisesti virolaiset kuuluvat suomalais-ugrilaisiin kansoihin yhdessä suomalaisten ja unkarilaisten kanssa. Virolaisten kansanluonnetta ovat muovanneet niin historia kuin maan luontokin. Virolaiset haluavat tulla toimeen omin voimin. Luonteeltaan he ovat suomalaisten kaltaisia; tavallisesti varautuneita, epäileväisiä, pitävät pilkkanaan vallanpitäjiä - mukaan lukien oman valtionsa johtajia - ja kauhistelevat asioita liiankin tunteenomaisesti. Huolimatta maan pienuudesta Virosta löytyy lukuisia määrällisesti vähäisiä, mutta selkeästi määriteltäviä ja keskenään erilaisia kansanheimoja. Asutuksen yleiskuva ei ole paljon muuttunut viimeisen tuhannen vuoden aikana: historialliset paikannimet ovat yhä käytössä ja hallinnolliset rajat noudattavat pitkälti vanhoja, maastonmuotoihin pohjautuvia rajoja.

Kieli

Viron virallinen kieli on viro, joka on viroksi eesti keel. Viron kieli muistuttaa paljon suomea. Virossa 33% puhuu venäjää, mutta se ei ole virallinen kieli.